Kävin viime keväänä tutustumassa Jokisivun kaivokseen Huittisissa. Kaivoksen omistaa australialainen Dragon Mining Oy. Jokisivun kaivos ei viranomaisten tietojen mukaan ole poikennut lupaehdoistaan kertaakaan, eikä akuuttia ympäristön pilaantumisen vaaraa ole ilmennyt. Saman yhtiön kaivos Orivedellä onkin sitten toinen tarina.
”Ainakaan itse en halua lukea enää ainuttakaan uutista Talvivaaroista tai Dragon Miningeistä, joissa kerrotaan kuinka Suomen luonto on jälleen turmeltunut peruuttamattomasti.”
Useita raja-arvojen ylityksiä ja nyt tämä jätesotku. Jätteiden sullominen kaivoksen onkaloihin on todella räikeää piittaamattomuutta. Lisäksi se on selkeää kilpailuedun tavoittelua, sillä jätemaksut ovat teollisuudessa yritykselle merkittävä kuluerä. Muutama huomio liittyen lainsäädäntöön ja ympäristövalvontaan.
1) Miten voi olla mahdollista, että ympäristön pilaantumisen vaara huomataan vasta nyt, kun jätteitä on dumpattu kaivokseen yli vuosikymmenen ajan? Jätteiden käsittely perustuu pitkälti yrityksen omavalvontaan. Ympäristövalvontaa suorittavat useat eri toimijat ja virastot, jotka oman kokemukseni mukaan viestivät heikosti keskenään. Huutava resurssipula johtaa järjestelmän tehottomuuteen ja ongelmakohtiin ei pystytä puuttumaan ajoissa. Ympäristövalvontaan on saatava lisää resursseja ja byrokratiaa on purettava.
2) Miksi merkittävä kaivosalan (tai minkään muunkaan alan) toimija ottaa riskin jäädä kiinni ympäristörikoksesta? Rangaistukset ovat riittämättömiä. Pahimmillaan yritys saa merkittävää taloudellista hyötyä rikkomalla lakia, vaikka jäisikin siitä kiinni myöhemmin. Oikeusprosessit ovat hitaita ja usein yritys saa jatkaa toimintaansa ainakin tuomioon asti. Tämä mahdollistaa kaivosyhtiöiden kerskailun sillä, että ne ehtivät louhia mineraalit ennen valitussuman selviämistä. Imagohaittaa ei voi internetin aikakaudella poistaa koskaan kokonaan, mutta mitä väliä sillä on esimerkiksi australialaisomisteiselle yritykselle, joka on jo valmiiksi riistäjän maineessa.
3) Kaivoslain uudistamisen on oltava seuraavan hallituskauden must do -listalla. Ainakaan itse en halua lukea enää ainuttakaan uutista Talvivaaroista tai Dragon Miningeistä, joissa kerrotaan kuinka Suomen luonto on jälleen turmeltunut peruuttamattomasti. Siksi tarvitsemme uuden kaivoslain – nyt.