Vihreät ei ymmärrä maaseudusta mitään. Tätä olen saanut kuulla siitä asti, kun lähdin mukaan puoluepolitiikkaan. Suhtautuminen minuun ja ajatuksiini muuttui kertaheitolla. Ensimmäisten maatalousaiheisten kannanottojeni jälkeen minulle tultiin kertomaan, kuinka typerää on kirjoittaa asioista, joista ei ymmärrä yhtään mitään. On vain yksi mutta: mä ymmärrän, enemmän kuin osaatte arvatakaan.
Mun perhe on aina saanut elantonsa luonnosta. Maasta ja metsästä. Mun pikkuruisilla käsillä on kolattu lehmän paskaa, kerätty kiviä pellosta, nypitty hukkakauraa, juotettu vastasyntynyttä vasikkaa, vaihdettu traktorin renkaita, talikoitu heinää, ohjattu metsäkonetta ja jopa täytetty maataloustukihakemusta. Lempipuuhaani lapsena oli katsella traktorin kyydissä, kuinka aura rullaa perässä. Tai puimurin kyydissä, kun leikkuupöytä syö viljaa sisäänsä. En väitä, että tietäisin millaista on olla maatalousyrittäjä, koska en ole sellainen koskaan ollut. Mutta väitän, että tiedän mitä arki sellaisena on ja millaisessa ahdingossa he tällä hetkellä elävät.
Juuret maaseudulla ja kestävän kehityksen koulutus on yhdistelmä, jonka kanssa olen joutunut etsimään tasapainoa. Yksi asia on kuitenkin varmaa ja se on muutos. Maailma muuttuu, ilmasto muuttuu ja niin myös suomalaisen maatalouden tulee muuttua. On selvää, että suomalaiset kuluttavat liian paljon lihaa, tarkastelee asiaa mistä tahansa kestävän kehityksen näkökulmasta tahansa. Hyvin lyhyessä ajassa liha on muuttunut juhlapöydän herkusta joka aterian hötöksi. Tämä on ollut raskas muutos niin ympäristölle, eläinten hyvinvoinnille kuin kansanterveydellekin. Omana tavoitteenani on Suomi, jossa syödään jatkossakin kestävästi tuotettua, suomalaista lähiruokaa. Vähemmän, mutta vielä entistäkin laadukkaampaa lihaa. Enemmän kasviproteiinia, josta tuottajakin saisi ansaitsemansa hinnan. Sellainen Suomi olisi meille kaikille onnellisempi paikka elää.
Olin helmikuun alussa Maaseutu- ja erävihreiden kampanjan avauksessa Hartolassa. Pääsin osallistumaan kevään ensimmäiseen vaalipaneeliini yhdessä Pekka Haaviston ja mahtavien Maaseutu- ja erävihreiden ehdokkaiden kanssa. Paneelin vetäjänä toimi Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen. Jouni totesi Vihreiden paneelin vetämisen hänen asemassaan olevan jonkinlainen ajan kuva.
Sain paneelissa aplodit, kun pohjustin kantaani metsähakkuista omien kokemusteni kautta. ”Itse en omista metsää, kuin ehkä epävirallisesti omenapuun meidän kotitalon pihasta. Mutta metsäkonekuljettajan tyttärenä on tullut jonnin verran istuttua moton kyydissä. Hakkuumääriä ei pidä lisätä. Huomiota tulee kiinnittää siihen, mihin puuta käytetään. Isäni, viisas mies kun on, hämmästelee sitä kehitystä, että jopa tukkipuuta keitetään selluksi. Se on sellainen kehityssuunta, johon ei pidä lähteä. Isäni sanoi aikanaan, ettei kukaan hullu ehdi metsää kaatamaan sitä tahtia, etteikö se ehtisi välissä kasvamaan takaisin. Hän on joutunut hieman pyörtämään puheitaan uuden teknologian tulon myötä, kun nykyään motolla pystyy kaatamaan puuta ainakin kymmenen kertaa nopeampaa kuin aikanaan metsätraktorilla.”
Vihreät vihaa maajusseja. Tämä on toinen väite, jonka kuulen toistuvasti maatalouspoliittisessa keskustelussa. Eivät varmasti vihaa. Jos järjestelmä on rikki, ei vika ole yksittäisessä tuottajassa. Siksi maataloustukijärjestelmä tulisikin räjäyttää ja koota uusiksi niin, että se vastaisi nykyajan vaatimuksia. Vihreät kritisoivat lihan tehotuotantoa eettisistä- ja ilmastosyistä. Vihreiden mielestä maatalous ei saa aiheuttaa ympäristölle haittaa esimerkiksi kuormittamalla vesistöjä tai köyhdyttämällä luonnon monimuotoisuutta. Tuottaja ei voi olla yksin vastuussa muutoksesta kohti kestävämpää maataloutta, vaan siihen pitää saada tukea. Muutoksen tulee olla maailmanlaajuista ja Suomi voi olla siinä suunnannäyttäjä.
Ilmastonmuutos tuo maanviljelyyn uudenlaisia haasteita, joista kaikkia emme osaa edes ennustaa. Siksi mielestäni ilmastonmuutoksen torjunta on paras tapa turvata suomalaisen maatalouden tulevaisuus.
Koko paneelin voit katsoa täältä noin ajasta 54.00 alkaen.
