Onko sulla onnennumeroa? Mulla on, se on kymppi. Kymppipaidalla on pelannut lähes jokainen mun suosikkijalkapalloilija, kuten Ronaldinho, Lionel Messi, Jari Litmanen ja Teemu Pukki. Numerolla kymppi voitin myös opiskelijakunnan edustajistovaalit aikoinaan. Ilmastoasioissa kympillä ei kuitenkaan mene kovin hyvin.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra toi esiin kolme huolestuttavaa kymppiä. Nykypäästöillä globaali hiilibudjetti kuluu 10 vuodessa. Maailman rikkain 10 prosenttia tuottaa puolet maailman päästöistä, lähes jokainen suomalainen muuten kuuluu tähän kymppiin. Keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on yli 10 tonnia vuodessa.
Siis yli kymmenentuhatta kiloa. 1,5 asteen mukainen tavoite vuodelle 2030 on kolme tonnia per suomalainen. Puhun nyt siis nimenomaan suomalaisten omasta vastuusta omista kasvihuonepäästöistään. Globaali vastuu on asia erikseen ja sitäkin keskustelua Suomen täytyy EU:n puheenjohtajakaudellaan johtaa. Päästötavoitteita emme saavuta sysäämällä vastuun kestävistä valinnoista pelkästään yksilön harteille, siihen tarvitaan poliittista tahtoa ja yhteiskunnallista murrosta – reilua muutosta.
”Ilmastotoimet synnyttävät enemmän työpaikkoja kuin vievät. On myös syytä muistaa, että ilmastonmuutoksen torjunta tulee aina halvemmaksi, kuin sen vaikutusten kanssa eläminen.”
Forssan Lehden palstoilta on saanut lukea yhtä ja toista ilmastonmuutoksesta. Jaan huolen ilmastokeskustelun kärjistymisestä kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen kanssa (FL 8.9.). Pelottelulle tai vähättelylle, saati vastakkaisasettelulle ei totisesti ole tilaa, kun ratkaisuja tulisi saada aikaan nopeasti. Grahn-Laasonen kertoi kirjoituksessaan äärilaidan ihmisistä, jotka haluavat lopettaa heti paikalla autoilun, lihansyönnin ja metsien käytön sekä kannustavat jättämään lapset tekemättä.
Olen elämäni aikana tavannut yhden henkilön, jonka suusta voisi kuulla vastaavaa. Hän on radikaali ympäristöfilosofi Pentti Linkola. Muita yhtä jyrkkiä ajattelijoita ei edes Google tuntenut, ei ainakaan suomalaisia sellaisia. Ympäristön kannalta Linkolan filosofiassa on paljonkin perää, inhimillisesti kyseisen filosofian harjoittaminen olisi tuhoisaa. Kuten Sanni totesi, pelottavaa. Onneksi mikään taho ei tällaisia tavoitteita aja ja siksi toivonkin, ettei vastaavanlaisella ääriajattelulla pelotella ihmisiä enempää.
On selvää, ettei ilmastotalkoita tule maksattaa vähävaraisilla ja suomalaisten yritysten kilpailukyvystä on huolehdittava muutoksen keskellä. YK:n alaisen kansainvälisen työjärjestön ILO:n arvion mukaan ilmastotoimet synnyttävät enemmän työpaikkoja kuin vievät. On myös syytä muistaa, että ilmastonmuutoksen torjunta tulee aina halvemmaksi, kuin sen vaikutusten kanssa eläminen.
Autoja tarvitaan pitkien välimatkojen maassa jatkossakin, mutta niistä entistä useampi saisi kulkea päästöttömästi vaikkapa biokaasulla. Lihaa syödään jatkossakin, mutta vähemmän. Huomattavasti vähemmän, ihan jo kansanterveydenkin vuoksi. Metsiä hakataan jatkossakin. Miksi ihmeessä luopuisimme tuosta vihreästä kullasta, jonka juurista on kasvanut suomalaisen yhteiskunnan menestystarina, hyvinvointivaltiomme. Suomessa jos jossain voidaan innovoida yhä kestävämpiä tapoja hoitaa metsiä ja kasvattaa hiilinieluja, tätä osaamista voimme viedä myös maailmalle.
Ja mitä tulee lapsien “tekemiseen”, niitä ei tehdä, niitä saadaan. Ja se taas on jokaisen täysin oma valinta.
Mielipidekirjoitus julkaistiin Forssan Lehdessä 14.9.