Valtakunnallista Endometrioosiviikkoa vietetään jälleen 23. – 29.3.2020. Tänä vuonna viikon teemana on “näkymätön näkyväksi”. Teeman myötä pyritään lisäämään tietoisuutta endometrioosista ja osoittamaan, kuinka eri tavoin sairaus näyttäytyy eri ihmisillä. Useimmiten sairaus ei näy lainkaan muille ulospäin ja moni kantaa sairauden taakkaa yksin, muiden katseilta suojassa. Endometrioosia sairastaa kuitenkin 10-15 % hedelmällisessä iässä olevista naisista, eli Suomessa jopa 200 000 naista. Kirjoitin Forssan Lehteen aiheesta:
”Kun vuonna 2016 jouduin, tai oikeastaan pääsin, ensimmäiseen endometrioosiin liittyvään leikkaukseeni päätin, että minä en vaikene. Minä en sairasta tätä yksin. Käytin verbiä “päästä”, sillä diagnoosiviive ensioireista oli itselläni yli kymmenen vuotta. Puhun ensimmäisestä leikkauksesta, sillä en usko sen jäävän viimeisekseni. Yksi syy siihen, etten saanut diagnoosia aiemmin, on sairauden heikko tunnettuus jopa terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Toinen merkittävä syy oli se, etten osannut vaatia hoitoa. Siksi tästä on pakko puhua, tehdä näkymätön näkyväksi.
No mikä se endometrioosi tarkalleen ottaen on? Gynekologinen potilasjärjestö Korento ry määrittelee sen näin: “Kohdun limakalvon sirottumatauti, jossa kohdun limakalvon (endometrium) kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella esimerkiksi munasarjoissa, munanjohtimissa sekä kohdun, suolen ja virtsarakon pinnoilla.” Endometrioosipesäkkeet reagoivat kuukautiskierron mukaan estrogeenitason vaihteluun. Kyse ei kuitenkaan ole tavanomaisista kuukautiskivuista, sillä endometrioosissa vatsaontelossa vuotava veri ärsyttää ja tulehduttaa viereisiä kudoksia. Tämän seurauksena voi muodostua arpikudosta ja elimiä toisiinsa liimaavia kiinnikkeitä.
Ärtynyt kudos, tulehdustila ja kiinnikkeet aiheuttavat endometrioosia sairastavalle kroonista kipua, heikentää sairastavan elämänlaatua ja aiheuttaa lapsettomuutta. Endometrioosi on uusiutuva, krooninen sairaus, johon ei ole vielä löytynyt parannuskeinoa. Yksilöllisellä ja oireenmukaisella hoidolla voidaan kuitenkin hillitä kipuja sekä pyrkiä kohti parempaa elämänlaatua. Menkat ei saa estää elämästä, niiden ei kuulu sattua.
Olen kokenut miten endometrioosi vaikuttaa harrastamiseen, opiskeluun ja ihmissuhteisiin. Pelkäsin pitkään, miten sairauteni kohdataan työelämässä. Sairausloman tai etäpäivän pitäminen kuukautiskipujen vuoksi on edelleen tabu, johon monilla työpaikoilla suhtaudutaan vähättelevästi. Nyt olen harvinaisessa tilanteessa, sillä myös lähiesihenkilöni on taistellut endometrioosia vastaan. Työparina toimimista helpottaa huomattavasti, kun sitä ei varjosta sairauden luoma tarpeeton pelko ja häpeä. Keskinäinen ymmärrys toisen terveydentilaa kohtaan, empatia sekä mielen ja kehon rajoitusten kunnioittaminen ovat hyviä lähtökohtia mille tahansa vuorovaikutukselle.
Krooniset, näkymättömät sairaudet tulisikin pystyä huomioimaan paremmin muuttuvassa työelämässä ja yhteiskunnassamme laajemminkin. Kaikki sairaudet eivät näy ulospäin – älä siis tee oletuksia toisen terveydentilasta. Ollaan ihmisiä toisillemme ja uskalletaan puhua. Uskalletaan tehdä näkymätön näkyväksi.”
Maija Kranni
Forssalainen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajan avustaja
Forssalainen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajan avustaja