Nuoren ja vähän vanhemmankin ihmisen elämässä neljä vuotta on pitkä aika. Kun katson näitä kahta kuvaa, tunnistan kyllä nykyisen minäni molemmista. Suurin pelkoni oli, että kadotan politiikassa itseni. Herkkyyteni, tulevaisuuden uskoni ja kykyni nähdä toisissa ihmisissä hyvää. Kävikin päinvastoin – löysin itselleni väylän hyödyntää osaamistani ja taistelutahtoani sekä toteuttaa elämäntehtävääni. Olen saanut tehdä tätä työtä omana itsenäni ja siitä olen kiitollinen.
Kasvu ja kehittyminen päättäjänä on ollut melko hurjaa. Vasta reilu kuukausi sitten uskalsin twitterin biossa ylentää itseni poliitikon alusta poliitikoksi. Neljässä vuodessa kuntapolitiikan keltanokasta on tullut demokratian sydämessä työskentelevä päivän politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen ammattilainen.
Forssan kuntapolitiikassa oli selvästi Maijan mentävä aukko. Luottamuspaikkaneuvotteluista saakka olen saanut paljon vastuuta muun muassa vihreän valtuustoryhmän ja paikallisyhdistyksen puheenjohtajana. Samaa voi oikeastaan sanoa koko Hämeestä. Vihreissä ei katsota alaspäin nuoren iän perusteella, vaan annetaan jokaiselle tilaa vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Myös siitä olen kiitollinen.
Tytöstä, jota ei vielä lukioikäisenä kiinnostanut politiikka ollenkaan, kasvoi kansanedustajan urasta haaveileva poliitikko. Itse tarkoitus politiikka ei kuitenkaan saa mielestäni olla. Niin kauan, kun koen politiikan kaikista tehokkaimmaksi tavaksi tehdä tästä maailmasta parempi paikka, olen valmis hakemaan luottamustanne uudestaan. Sillä ei saisi olla väliä kuka asioita vie eteenpäin, kunhan ne menevät oikeaan suuntaan.
Koulutuspoliittista kokemusta minulla toki oli myös viime vaaleissa. Olin jo tuolloin kokenut kettu opiskelija-aktiivina. Puolue- ja kuntapolitiikka oli sen sijaan kirjaimellisesti hyppy tuntemattomaan – ja vielä suoraan sinne kuuluisaan syvään päätyyn.
Viimeksi vaalijulisteissa luki kohdallani ”opiskelija, yrittäjä”. Nyt tutkinto on takataskussa, firma pöytälaatikossa ja työt eduskunnassa. Keväällä julisteissa tulee lukemaan ”ympäristösuunnittelija (AMK), kansanedustajan avustaja”.
Viime kerralla kampanjoin teemalla ”uusia näkökulmia päätöksentekoon”. Olen nähdäkseni niitä Forssan kuntapolitiikkaan tuonutkin. Nyt varmaan pitäisi kertoa, kuinka kokemus on valttia. Totuus kuitenkin on, että kuntiin tarvitaan sekä uusia päättäjiä että konkareita – tärkeintä on, että kuntalaiset ovat mahdollisimman monipuolisesti edustettuina.
Onhan tässä välissäkin vaalejakin ollut. Eduskuntavaaleissa sain Hämeessä alle 30-vuotiaista ehdokkaista eniten ääniä ja eurovaaleissa sain toimia kampanjapäällikkönä. Vihreät on puolueena jatkanut vaali vaalilta kasvuaan.
Neljään vuoteen mahtuu paljon pettymyksen kyyneliä ja epätoivon hetkiä. Kuitenkin sata kertaa useammin olen itkenyt onnesta ja juhlinut niin pieniä kuin suuriakin voittoja. Ja niitä ystävät, on ollut valtava ilo juhlia teidän kanssa.