Suomenhevosori Kurvi ei korviaan loksauttanut, kun sai kärryynsä pari vihreiden kansanedustajaa ja täyslaidallisen paikallispoliitikkoja.
Vihreä rytmiryhmä kävi tutustumassa Ypäjän Hevosopiston toimintaan. Kärryjen kyydissä vaihtuivat kuulumiset niin energian hinnasta, kiertotaloudesta, rahoituksen ennakoitavuudesta kuin opiskelijoiden jaksamisestakin.
Itse ajattelen, että politiikka suorastaan huutaa lisää vuoropuhelua, yhdessä tekemistä ja inhimillisyyttä. Tarvitaan kokoavia voimia, eikä riidankylväjiä.
Esimerkkinä yleinen väite: ”Vihreät vihaa maaseutua”. Me asutaan täällä for god sakes, ei kai me nyt omaa kotiamme vihata tai haluta tuhota. Kylvetään mieluummin yhteistyön siemeniä, kuin riitoja.
Uudistuminen on asia erikseen. Torjumalla ilmastonmuutosta ja luontokatoa turvaamme maaseudun elinkeinojen tulevaisuuden. Sadot eivät menesty tulvien keskellä tai ilman pörriäisiä. Suomen metsät eivät kestä uusia tuholaislajeja. Alkutuotanto ei voi enää nojata tuontiöljyyn ja muihin fossiilisiin. Suomi tarvitsee energiaomavaraisuutta ja avaimet siihen löytyvät *rumpujen pärinää* maaseudulta.
Pääsimme tutustumaan myös Pertunkaaren liikuntapuistoon. Ypäjä on tehnyt merkittäviä panostuksia lähiliikuntapaikkojen saavutettavuuteen. Matalan kynnyksen liikuntamahdollisuudet ovat omiaan lisäämään kuntalaisten hyvinvointia ja kasvattamaan elinvoimaa. Trampoliiniparkissa olisi pomppinut pidempäänkin.
Forssassa kohteeksi valikoitui Forssan museon uusi Kuosikeskus, joka teki todellakin vaikutuksen. Vihreille oli itsestäänselvää, että ainutlaatuinen kokoelma kuoseja sekä tekstiilien historiaa on saatava hämyisistä kellareista turvaan kosteudelta ja esille. Olen iloinen, että Forssan valtuuston enemmistö päätti investoida Kuosikeskukseen. Museon väki on tehnyt valtavan työn kulttuurihistorian säilyttämiseksi, kiitos siitä.
Kierros päättyi tekstiilitaiteilija Katri Mattilan näyttelyyn Forssan kirjaston Vinkkelissä. Mieleen jäi Mattilan mukana aina Karjalan lapsuudenkodista saakka kulkenut ryijy, joka inspiroi taiteilijan töitä koko hänen uransa ajan.
Näitä upeita kohteita ja tarinoita löytyy eripuolilta Suomea vaikka kuinka paljon. Minut saa koska vain kutsua kylään, erityisesti vierailukohteet Forssan seudulla ja Hämeessä kiinnostavat. On aivan eri asia käydä paikan päällä tutustumassa, kuin kerrata paperinivaskoista lukuja ja kuvioita. Ja täytyy sanoa; kyllähän se on mukavaa päästä pitkän tauon jälkeen tapaamaan ihmisiä kasvokkain ja juttelemaan.