Suomessa on kuluneella kaudella ollut ihmisoikeusmyönteisin hallitus naismuistiin. Viimeisimpinä ilouutisina olemme saaneet lukea, kuinka translain uudistus vihdoin etenee ja OmaTahto2020 -kansalaisaloite on johtamassa vanhakantaisen aborttilainsäädännön uudistamiseen.
Samaan hengenvetoon on todettava, että nämä ja lukuisat muut ihmisoikeusmyönteiset päätökset eivät ole syntyneet tyhjästä. Niiden eteen on totisesti taisteltu. Aktiivinen kansalaisyhteiskunta sekä vankkumattomat ihmisoikeuksien puolustajat päättävissä pöydissä taustajoukkoineen ovat tehneet nämä uudistukset todeksi.
Ja joo, let’s face it. Translain uudistus ei todellakaan ole täydellinen, eikä ihmisoikeuskysymyksissä pitäisi olla tilaa kompromisseille. Askel oikeaan suuntaan lakiesitys on joka tapauksessa.
Samaan aikaan ympäri maailman ihmisoikeudet ottavat valtavia harppauksia taaksepäin ja konservatiiviset voimat nostavat päätään. Uutiset maailmalta ovat sydäntä riipaisevia muistutuksia siitä, ettei saavutettuja oikeuksia voi pitää itsestäänselvyyksinä, vaan taistelu niiden puolesta periytyy sukupolvelta toiselle.
Suomi ei ole immuuni näille taantumuksellisille voimille. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa viisi kansanedustajaa vastusti kohdullisten itsemääräämisoikeuden vahvistamista. Kolme keskustalaista ja kaksi perussuomalaista miestä eivät nähneet tarvetta aborttilainsäädännön päivittämiselle. Lainsäädännön, joka on yksi Euroopan jäykimmistä ja kireimmistä raskaudenkeskeytyksen osalta.
Edellä mainituista syistä ihmisoikeudet ovat yksi mun tärkeimmistä teemoista kevään eduskuntavaaleissa. Kuten Pekka Haavisto on sanonut; ei ole koskaan väärin korottaa ääntä niiden puolesta, joiden ääni on särkynyt.
Maija Kranni
Vihreiden eduskuntavaaliehdokas, Häme