Forssan kaupunginvaltuustossa käsiteltiin maanantaina 2.10. julkisten työvoimapalveluiden järjestämistä koskevaa kuntien välistä yhteistoimintasopimusta ja järjestämissuunnitelmaa. Pidin lyhyen puheenvuoron uudistuksen tavoitteista:
”Kuntien tehtäväkenttä on jälleen muutoksessa, kun vuoden 2025 alusta työllisyyspalvelut siirtyvät valtiolta kuntien järjestettäväksi. Näin se soten jälkeinen kunta jatkaa muotoutumistaan.
TE2024 -uudistuksen tavoite tuoda palvelut lähemmäksi asiakasta on erittäin kannatettava. Työ- ja elinkeinoministeriö uskoo, että kun työllisyyspalvelut, kunnan koulutuspalvelut ja elinkeinopalvelut ovat saman järjestäjän vastuulla, palvelut tukevat paremmin ja nopeammin työllistymisen tavoitetta. Tähän uskon itsekin.
Nähdäkseni työllisyyspalveluiden tärkein tehtävä on auttaa asiakasta löytämään itselleen sopivaa ja mielekästä työtä, asiakkaan toiveet ja työkyky huomioiden, ilman turhaa luukulta toiselle pompottamista. Tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja, joissa huomioidaan erot ihmisten elämäntilanteiden välillä.
Jos kortit jaetaan fiksusti, meillä on mahdollisuus tarjota jatkossa entistä parempaa palvelutasoa niin työnhakijoille kuin elinkeinoelämälle. Parhaimmillaan yhteistoiminta mahdollistaa toimivimpien käytänteiden jakamisen ja asiantuntijuuden entistä tehokkaamman hyödyntämisen työllisyysalueen sisällä.
Meidän päättäjien kannalta tämä uudistus tarkoittaa sitä, että työllisyysalueelle muodostuu uusi yhteinen toimielin, joka ainakin tällä hetkellä kulkee nimellä työllisyysjaosto. Edellisten kuntavaalien tulos otetaan totta kai huomioon, kun tätä uutta toimielintä muodostetaan, mutta samaan hengenvetoon toivon, että myös pienemmille poliittisille ryhmille löytyisi paikka vaikuttaa TyöHämeen isoihin linjoihin. Päätöksenteon moniäänisyys olisi nähdäkseni myös asiakkaiden eli työllisyysalueen asukkaiden etu.
Lopuksi haluan vielä todeta, että työllisyysasteen nosto edellyttää toki monenlaisia muitakin toimenpiteitä niin kunnilta, hyvinvointialueilta kuin valtiovallalta TE2024 -uudistuksen lisäksi. Esimerkiksi mielenterveyspalvelut on saatettava kuntoon paitsi inhimillisen kantokyvyn, myös työvoiman saatavuuden turvaamiseksi – tälläkin hetkellä yli 20 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä ja tämä ei ole kestävä tie kulkea.
Myös opiskelijat uupuvat entistä useammin jo opintojen aikana ja on sanomattakin selvää, että jos voimavarat meinaavat loppua jo ennen varsinaisen työuran alkua, ei niitä työelämässäkään liiaksi ole käytettävissä.
Voisin puhua työelämän muutosten tarpeesta vaikka koko illan, mutta jätän tämän nyt tähän ja toivotan TyöHämeelle onnea ja menestystä sekä kiitän puheenvuorosta.”