Kanta-Hämeen hyvinvointialueen valtuusto aloitti syyskautensa syyskuun 30. päivä Riihimäellä. Asialista oli täynnä tärkeää asiaa osavuosikatsauksesta muutostalousarvioon. Tuttuun tapaan myös useampi aluevaltuustoaloite tuli päätökseen ja sai vastauksensa.
Perussuomalaisten ryhmä teki kesäkuussa valtuustoaloitteen tulkkaus- ja käännöskustannusten säästämiseksi. Niin aloitteessa kuin sen vastauksessa jäi mielestäni inhimillinen näkökulma puuttumaan ja tulkkausta käsiteltiin lähinnä kustannuskysymyksenä. Halusin kiinnittää aluevaltuuston huomion siihen, mistä kyseisissä palveluissa on pohjimmiltaan kysymys.
”Tämä taitaa olla ensimmäinen puheenvuoroni varsinaisena aluevaltuutettuna – luonnollisesti mummon kutomat villasukat jalassa.
Nyt käsittelyssä oleva valtuustoaloite nostaa esille tärkeän aiheen: tulkkaus- ja käännöspalvelut. Meillä on täällä paikan päälläkin kaksi tulkkia mahdollistamassa edustajien yhdenvertaisen osallistumisen kokoukseen.
Siitä tulkkaus- ja käännöspalveluissa nimittäin on pohjimmiltaan kyse: yhdenvertaisuudesta.
Laissa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä todetaan, että jos sosiaali- tai terveydenhuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää viittoma- tai muuta kieltä, palveluja annettaessa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkin hankkimisesta. Myös laki potilaan asemasta ja oikeuksista sekä hallintolaki turvaavat tätä oikeutta.
Aloitteessa nostetaan esiin tulkkaus- ja käännöspalveluiden kustannusten nousu ja aloitevastauksessa ansiokkaasti kerrotaan jo tehdyistä toimenpiteistä kustannusten hillitsemiseksi. Tekoälytulkkauksen pilotointi toimii hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka digitalisaatio tuo uusia mahdollisuuksia läpi hyvinvointialueen palvelutarjonnan. Kuten muissakin digipalveluissa, ei tekoäly- tai etätulkkaus sovellu kaikille tai kaikissa tilanteissa. Ihmiskontakti ei ole täysin korvattavissa tässäkään.
Aloitevastauksessa myös todetaan, että suurin tulkkausta tarvitseva ryhmä ovat nk. humanitaariset maahanmuuttajat, joihin lukeutuvat tilapäistä suojelua saavien ukrainalaisten lisäksi myös muut Suomesta kansainvälistä suojelua saavat ja heidän perheenjäsenensä sekä ihmiskaupan uhrit.
On nähdäkseni erittäin tärkeää, että myös äidinkielenään muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä puhuvat hakeutuvat sote-palveluihin ja saavat tarvitsemansa avun oikeaan aikaan, eikä esimerkiksi kielimuuri hidasta, saati estä avun saamista. Voisi jopa väittää, että pidemmällä aikavälillä tulkkaus- ja käännöspalvelut päinvastoin säästävät kustannuksia, kun ongelmat eivät pääse kasaantumaan ja esimerkiksi virhediagnoosien riski pienenee.
On myös huomionarvoista, että esimerkiksi kuluvan vuoden osalta kotoutumislain perusteella maksetut valtionkorvaukset riittänevät kattamaan hyvinvointialueelle koituneet tulkkaus- ja käännöskustannukset. Raha ei siis ole suoraan pois muiden palveluiden järjestämisestä, vaikka valtuustoaloitteessa niin annetaan ymmärtää.
Kiitos valmistelijoille kattavasta aloitevastauksesta ja kiitos aluevaltuuston puheenjohtajalle, kun sain tuoda myös hieman erilaisia näkökulmia tähän keskusteluun.”