Työkokemus

Vaikka olenkin vasta työurani alussa, olen ehtinyt kokeilla jos jonkinmoista hommaa. Lapsuudenkodissani on aina saanut tehdä töitä, mutta mihinkään ei ole pakotettu. Se on jättänyt työntekoon positiivisen suhtautumisen.

Olin teini-ikäinen, kun kyläläiset alkoivat kyselemään ikkunanpesuun ja muihin askareisiin apua. Olen ajanut Hauhon raittia siivousämpärit mopon sarvissa, jotta saisin leffalippuihin rahat tienattua.

Muiden auttaminen tuntui palkitsevalta ja siitä ajatus yrittäjyyteen lähti.

Valmistuin Hämeenlinnan Lyseon lukiosta ylioppilaaksi itsenäisyyspäivän aattona 2013 ja abivuotenani perustin yrityksen aputoiminimellä. Aluksi toimenkuvaani kuului lähinnä ikkunanpesua, siivousta ja kodinhoitoa. Pikkuhiljaa asiakaskuntani alkoi muovautua sen mukaan, ketkä eivät syystä tai toisesta pystyneet itse hoitamaan arjen askareita. Taistelin itseni Hämeenlinnan kotihoidon tukipalveluiden tuottajaksi, jotta voisin tuottaa palveluita vähäosaisille ikäihmisille arvonlisäverottomana. 

Yli viisi vuotta toimin sivutoimisena yrittäjänä opintojeni ohella. Sivutoimisena yrittäjänä törmäsin lukuisiin ongelmakohtiin järjestelmämme eri osissa. Kaikki meni hyvin niin kauan, kunnes elämäntilanne muuttui jollakin tavalla. Koin monin tavoin olevani se kuuluisa väliinputoaja, erityisesti sosiaaliturvan osalta. Työelämä on valtavassa murroksessa, yhteiskunnan tukiverkoston on kehityttävä sen mukana.

Yrittäjähenkisyys poiki muitakin työmahdollisuuksia, kuten luokanopettajan sijaisuuksia, pizzan pyörittelyä, lastenhoitoa, tarjoilukeikkaa ja tärkeimpänä kaikista henkilökohtaisen avustajan työn. Viiden vuoden ajan toimin henkilökohtaisena vapaa-ajan avustajana hurmaavalle nuorelle miehelle, jonka elämää värittää kehitysvamma. Tämä nuori mies opetti minulle elämästä ja huolenpidosta enemmän, kuin olisin työtä vastaanottaessani voinut kuvitella. Viiden vuoden aikana näin erilaisia vammaisia omillaan pärjäävistä täysin autettaviin. Kokemusteni kautta vammaisten oikeuksista tuli minulle erityisen tärkeitä.

Työttömyyteen liittyy aivan turhaa häpeää, joka pahimmillaan lamaannuttaa ihmisen.

Valmistumiseni etsin vuoden päivät töitä ympäristöalalta ja kannoin työttömyyden painavaa taakkaa. Yllätyin siitä, kuinka lyhytaikainenkin työttömyys voi lamaannuttaa ja aiheuttaa valtavaa riittämättömyyden tunnetta. Työttömyyteen liittyy häpeää, joka on patoutunut vuosikymmenten ajan. Elämme aikaa, jossa korkeakoulutus ei enää takaa menestystä työelämässä ja työelämän ulkopuolelle jää huippuosaavaa työvoimaa. Aktiivimallin kaltaiset ratkaisut eivät edistä työllistymistä, vaan simputtavat työttömiä entisestään. Kyykyttämisen on loputtava ja työttömyyden varjosta on päästettävä irti.

Vuosina 2019-2021 työskentelin eduskunnassa kansanedustajan avustajana. Eduskunta jäi taakse, kun ympäristöpolitiikan maisterivaiheen opinnot alkoivat Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Sittemmin olen työskennellyt kiertotalouden ja vastuullisuusteemojen parissa ja syyskuussa 2023 aloitin Hämeen Vihreiden toiminnanjohtajana.