Viime vuonna malminetsintälupa-alueet Suomessa laajenivat yli kahteen ja puoleen tuhanteen neliökilometriin. Tämä on malminetsintäluvissa kaikkien aikojen ennätys ja voidaankin perustellusti sanoa, että suomalaiset elävät keskellä kaivosbuumia. Lähes kaikki malmeja Suomesta etsivät yritykset ovat omistukseltaan ulkomaalaisia ja luvista peräti kahdeksan kymmenestä sijoittuu Lappiin.
Kaivosbuumi koskettaa kuitenkin myös meitä Lounais-Hämeen asukkaita. Moni saattaisi hämmästyä Tukesin kaivosrekisterin karttapalvelua tarkastellessaan, kuinka myös oman kotitalon, mökkitontin tai rakkaan luontokohteen alueelta löytyy kaivosyhtiön valtaus tai malminetsintälupaan liittyviä merkintöjä.
Kaivoslainsäädännön perusratkaisut ovat perinteisesti pohjautuneet Suomessa niin kutsuttuun valtausjärjestelmään. Valtausjärjestelmä tarkoittaa sitä, että etuoikeus kaivosmineraaliesiintymän hyödyntämiseen on aina esiintymän löytäjällä – riippumatta kiinteistön omistuksesta tai maanomistajan suostumuksesta.
Valtausjärjestelmään ei tehty muutoksia kaivoslain uudistamisen yhteydessä. Koska maanomistajille maksettavat korvaukset ovat minimaalisia ja kaivosverokin vaivaiset 0,6 prosenttia, Suomen mineraalit kerryttävät edelleen ulkomaisten kaivosyhtiöiden kassaa puoli-ilmaiseksi. Kuntien päätösvaltaa suhteessa kaivoshankkeisiin kuitenkin lisättiin uudistuksessa merkittävästi.
Kaivostoiminnan tulee jatkossa perustua kunnan laatimaan asemakaavaan tai oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan, kun aiemmin kaivosalueen perustaminen on pohjautunut maakuntakaavaan. Tämä korostaa äänestäjien valitsemien kuntapäättäjien vastuuta kaivosbuumin moraalikompasseina.
Automaattista kaivoskieltoa kaavoituksella ei tietenkään voida tehdä, vaan päätöksiin on aina oltava lakiin nojautuvat perustelut. Jatkossa perusteluksi riittänee esimerkiksi se, ettei kaivostoiminta sovi kunnan elinkeinostrategiaan ja näin kunta pystyy halutessaan rajaamaan malminetsintä- ja kaivostoiminnan pois alueeltaan.
Vaikka vain pieni osa kaivosvaltauksista tai malminetsintäluvista johtaa lopulta kaivosluvan hakemiseen saati sen saamiseen, emme pysty viittaamaan kintaalla meneillään olevaan buumiin. Erityistä huolta ja ihmetystä aiheuttaa aivan Torronsuon kansallispuiston kupeessa sijaitseva voimassa oleva malminetsintäalue. On nähdäksemme järjenvastaista, että alueella ylipäätään saa harjoittaa malminetsintää, sillä toteutuessaan kaivoshanke kirjaimellisesti vesittäisi Torronsuon luontoarvot ja pahimmillaan tämä ainutlaatuinen luonnon monimuotoisuuden keskittymä jäisi historiaan.
Me Vihreät olemme saaneet usein kuulla, etteivät kaivosasiat kuulu kuntapäättäjille. Hyvät ystävät – kyllä kuuluvat. Ei kuntiin valita päättäjiä ajamaan kaivosyhtiöiden tai minkään muun yksittäisen elinkeinon etuja, vaan kuntalaisten etua. On nähdäksemme selvää, ettei esimerkiksi kahden kansallispuiston kotiin Tammelaan sovi kaivosta. Seutumme kilpailuvaltit ovat luonnossa itsessään, eivät mineraaleissa.
Ymmärrämme paremmin kuin hyvin, että esimerkiksi päästöttömien energiaratkaisujen edistäminen vaatii raaka-aineekseen kaivannaisia. Kysymys kuitenkin kuuluu: millä hinnalla? Ratkaisut energiamurrokseen on löydyttävä muualta, kuin Torronsuon uumenista.
Lounais-Hämeen Vihreiden puolesta,
Maija Kranni (Forssa) ja Jan Löfstedt (Tammela)