Mielipidekirjoitus: HAMKin kestävän kehityksen koulutusohjelma on tarpeen – ympäristöalan osaajista on huutava pula

Otto Eriksson (ps.) esittää kärkkäitä näkemyksiä HAMKin motiiveista kansainvälisten koulutusohjelmien lisäämisestä ja opiskelijoiden työllistymisestä Kanta-Hämeen alueella (FL 12.1.).

Eriksson kyseenalaistaa HAMKin Forssan kampuksen tradenomien, insinöörien ja sairaanhoitajien koulutukset, mutta erityisesti kritiikin kohteeksi kirjoituksessaan Eriksson nostaa kestävän kehityksen koulutusohjelman.

HAMKin kestävän kehityksen koulutusohjelma on jo useita vuosia ollut HAMKin suosituimpia hakukohteita, johon hakijoita on viime vuosina ollut moninkertaisesti aloituspaikkojen määrään nähden. Ei liene epäselvää, että tällaisen koulutuksen käyneet tulevat löytämään työpaikkoja myös Kanta-Hämeen ulkopuolelta, sillä ympäristöalan osaajista on huutava pula koko maassa. Etenkin, kun ottaa huomioon, että kestävää kehitystä ei voi opiskella missään muussa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa.

Erikssonin näkemys vaikuttaa olevan, että HAMKin tulisi muokata koulutusohjelmien sisältöjä sellaisiksi, että Kanta-Hämeen yritykset olisivat valmiit työllistämään kaikki HAMKista valmistuvat ja puhutaan kohtaanto-ongelmasta. Herää kysymys, miksi muiden maakuntien alueelle on HAMKista valmistuttuaan helpompi työllistyä?

Jos tarkastellaan Suomeen suunnitteilla olevia vihreän siirtymän investointeja (pois lukien tuulivoima), näistä 10 kohdistuu Kanta-Hämeeseen. Vertailun vuoksi, vastaava luku esimerkiksi Pohjanmaalla on 2 995 ja Lapissa 5 136 (HS 29.8.2023). On jo näidenkin lukujen valossa selvää, miksi Kanta-Hämeen alueella esimerkiksi kestävän kehityksen osaajille ei ole tarjolla vastaavia työllistymismahdollisuuksia kuin muilla alueilla.

Ratkaisu tähän ei ole se, että HAMK lähtee muokkaamaan koulutuksistaan paikallisille työnantajille sopivampia. Ratkaisu on se, että myös Kanta-Hämeessä lähdetään mukaan vihreään siirtymään samalla volyymilla kuin muualla Suomessa.

HAMK-alumnit ja Lounais-Hämeen Vihreiden aktiivit

Katja Pouta, insinööri, biotalous (AMK)

Maija Kranni, ympäristösuunnittelija (AMK)

Mielipidekirjoitus julkaistu Forssan Lehdessä 20.1.2024.